Derrida

2010-02-08T03:18:00.000-08:00

Touko päivitti bändimme Derridan biografian ja se on luettavissa tuolta:
http://www.sweetcore.org/derrida/biography.php

Olen viime aikoina miettinyt, että minkä takia bändin nimeksi valittiin juuri Derrida. Olin törmännyt Jacques Derridan nimeen ensimmäisen kerran, kun luin Teatterin- ja draamantutkimuksen pääsykokeisiin Tampereelle. Kokeissa kävin, mutta en päässyt sisään. Koe oli piinaava ja muistutti osin Idols-karsintaa. Lukemisistani sain sentään hyvän namedroppauslistan, josta pääsi ponnistamaan eteen päin. Filosofia nyt oli itsessään kiinnostanut jo yläasteelta asti, mutta vasta 1900-luvun mannermaiseen filosofiaan tutustuminen yhdisti filosofian ja taiteen ennen näkemättömällä tavalla. Vuosien 2003-2006 välillä luinkin omaksi ilokseni paljon mielenkiintoisten länsimaisten ajattelijoiden elämänkertoja ja tutustuin länsimaisen ajattelun historiaan. Yritin myös kovasti vaivata päätäni itse filosofialla, mutta näin jälkeen päin olen huomannut, että ilman kontekstia noiden juttujen lukeminen jäi aika sirpaleiseksi. Vuonna tammikuussa 2004 ajauduin ammattikouluun, jonka piti kestää osaltani vain puoli vuotta. Ammattikoulureissuni venyi kahteen ja puoleen vuoteen ja valmistuin elektroniikan ja tietoliikennetekniikan asentajaksi toukokuussa 2006. Ammattikouluaika muistuu mieleen melko vittumaisena. Identiteettini oli käytännössä hukassa ja tein asioita mielestäni sen vuoksi, etten ollut tarpeeksi lahjakas korkeakouluun. Myös lukio oli mennyt vähän niin ja näin ja päästodistuskin todisti vain, etten ollut tehnyt minulta vaadittuja hommia. Eräs henkireikä sentään oli.

Meillä oli Kotkassa viisi vuotta toiminut hardcorepunkyhtye nimeltä Rainhold, joka sai aikaan pari splittilevyä ja yhden seiskatuumaisen. Kiinnostus sitä kohtaan oli tosin hiipunut vuoden 2004 paikkeilla ja tilalle oli tullut Drake's Medicine-niminen improvisaatioyhtye, joka puolestaan yli paisunut kahdeksan hengen big bandiksi. Koska itselläni on ollut lapsuudesta asti tarve soittaa räväkkää hevin ja punkin suuntaista musiikkia, päätimme Juhon kanssa pistää viisaat päämme yhteen ja perustaa uuden bändin. Asuimme tuohon aikaan Juhon kanssa samassa kämpässä Tampereella. Muutto Tampereelle tuntui luonnolliselta, koska olin jo jonkin aikaa haaveillut Kotkasta pois. Perustamispäätöksen jälkeen soitimme Villelle, joka lähti ilomielin mukaan. Ernoa ei tosin kelpuutettu basson varteen, koska miehen motivaatio oli kateissa noihin aikoihin. Biisejäkin oli muutama jo valmiina ja itseasiassa minulla on olemassa videonauha, jossa veivaamme niitä Rainholdin kanssa Haminan seurahuoneella. Täytyypä pistää kulttuurihistoriallinen materiaali Youtubeen, joku päivä. Bassoon saimme Goonista tutun Tatun ja kitaran varteen Petrin. Bändi oli ja biisit oli, mutta mistä nimi? Kävimme läpi lukuisia nimivaihtoehtoja, jotka olivat toinen toistaan huonompia. Toisaalta punkkibändeillä nyt on ollut aina huonoja nimiä, mutta ehkä yritimme tietoisesti myös välttää siihen kaanoniin joutumista. Odessan portaat oli yksi varteenotettavimmista nimiehdotuksista, mutta sitten kaivoin jostain netistä tiedon, että sen niminen punkkibändi oli Joensuussa ollut joskus aikoinaan. Derrida taas oli nimi, joka oli kummitellut jo pitkään kaiken näköisissä yhteyksissä niistä teatteritutkimuksen kokeista lähtien. Herrahan toisaalta kuoli vuonna 2004, joten kai siinä oli vähän sellainen "King is dead, long live the king-juttukin." Ei kai kuollut mies nimeä kaipaa? Lisäksi olin jo kakarasti asti halunnut bändin, jolla oli törkeä logo. Logo yhdistettynä ranskalaisfilosofin nimeen tuntui taas niin oivaltavalta idealta, että se oli käytännössä pakko toteuttaa ja kieltämättä tuon logon näkeminen saa minut edelleenkin hyvälle tuulelle. Muille Derrida nyt ei ollut tuttu, mutta Juho oli törmännyt kai jollakin sosiologian kurssilla tyyppiin tai muuten opiskelujuttujen ohessa.

Kaikenlaista on sattunut, kuten tuosta Toukon kirjoittamasta biografiasta voi todeta, mutta nimi ja logo on ja pysyy. Välillä tuo nimi ärsyttää ja arvelluttaa ja varsinkin filosofiaa opiskelleille nimen tarkoitusta on jotenkin typerä selitellä. Paras tapaus ehkä sattui Liettuan keikan yhteydessä, jossa paikalla oli Derridan luennolla käynyt tyyppi. Nimi on myös ollut siinä mielessä enne, että se on ainakin minua ohjannut ottamaan selvää asioista. Hauskintahan tässä on, että näistä tyypeistä joutuu jauhamaan opiskelujen ohessa ihan tarpeeksi. Toisaalta olen onnellinen siitä, että voin keskustella aiheesta asiasta kiinnostuneiden kanssa. Ammattikoulusta ei pahemmin tarvitsemaani juttuseuraa löytynyt.

Mitä taas Derridan filosofiaan tulee, niin en voi sanoa erityisesti symppaavani ranskalaista filosofiaa. Luulen, että kysymys on pitkälti kielenkäyttötavasta, mutta kyllä selkeät saksalaiset avautuvat minulle paremmin. Ranskalaisilla tuntuu ylipäänsä olevan hirveä tarve kierrellä ja kaarrella ja tulla lopputulokseen, että mistään ei lopulta voi sanoa oikein mitään. Toisaalta, kun en ole ranskaa lukenut, niin en oikein pääse sisälle niihin teksteihin noin muutenkaan. Derridalta olen lukenut ne tekstit, jotka ovat suomeksi ilmestyneet ja paljon olen joutunut tukeutumaan muiden tekemien viittausten varaan. Kiinnostava tyyppi tosin hänkin edelleen, mutta lähinnä sellaisena Edmund Husserlista lähteneen keskustelun yhtenä osana. Toisaalta sehän tuossa mannermaisessa filosofiassa on hauskaa, että tekstejä täytyy aina lukea suhteessa laajempaan keskusteluun. No paljon on vielä työtä tehtävänä ja tuntuu, että tuon filosofian suhteen otetaan vasta niitä Bambin askelia. Hooseebiisien teossa sentään olen mielestäni edistynyt ja sitä tietty voi aina kysyä, että kumpi onkaan tärkeämpää.

Blogi käynnistyy!

2010-01-31T01:10:00.000-08:00

Sotkin sitten minäkin itseni blogimaailmaan. Tämä tapahtui lähinn siitä syystä, että huomasin, etten ole päivittänyt Sweetcoren sivuja aikoihin ja perinteiset nettisivut alkavat muutenkin olla mennyttä aikaa. Astun siis urhein mielin 2010-luvun blogimaailmaan. Tuntuu, että olen tulevaisuudessa. Jihuu! Toki jotain yritelmää oli jo viime vuosikymmenen puolella, mutta se nyt lähinnä liittyi yritykseeni opetella php:tä.

Blogin avaukseksi tarjoan teille ensimmäisen soolokeikkani viime vuoden lopulta. Kyseessä oli siis yritys improvisoida musiikkia nauhoittamalla livenä luuppeja tietokoneelle ja luoda niitä käsittelemällä uutta musiikkia. Keikka pidettiin Turun Kirjakahvilassa ja keikan kuvasi Jussi Toppari. Samassa yhteydessä tehtiin myös juttu Turku TV:hen, joka tuli ulos jouluaattona. Itse en ole haastattelua vielä nähnyt. Olen jäävi sanomaan esityksen taiteellisesta tasosta, mutta tyytyväinen siihen, että ylipäänsä uskalsin mennä yksin keikalla esittämään jotain tuollaista. Viime aikoina olen tutustunut Maxin kaltaiseen Pure Data ohjelmaa, jolla olen aikaan saanut muun muassa granual synthesis metodiin perustuvan efektilaitteen, jota olisi tarkoitus käyttää basson kanssa. Seuraavasta keikasta on ollut puhetta, mutta sen ajankohta jää nähtäväksi. Pure Data ei ole tosin käytössä vielä viime vuoden keikalla.

Jos jotakin kiinnostaa Pure Data, niin seuraavilla osoitteilla pärjää pitkälle:
http://puredata.info/ (Itse ohjelma.)
http://www.pd-tutorial.com/ (Ohjekirja ohjelman käyttöön.)

Nonni ja tässä itse keikka:

The True Sweetcore

Derrida

Blogi käynnistyy!